Sielunmaisema?

Tekisi mieli muuttaa Marjaniemen rantaan. Myrskyluodon Maijaksi.

Niin on muistoja vaan, kai monta miljoonaa..

Paikka johon olen juurtunut eniten. Paikka jota voi enään katsoa etäältä. Asuntoautosta kuvattuna.
Paikka joka on nyt toisten oma. Joka on muuttunut, mutta silti niin sama. Pois on monet marjapensaat ja piilopaikat. Jäljellä on kuitenkin paljon mikä oli silloinkin. Sama pihakeinu vanhan vaahteran alla.

Tuonne haluaisin edelleen juosta samantien kun palaan käymään tuolla paikkakunnalla. Muistan kun aina reissuista tullessa ja myöhemmin opiskelupaikkakunnalta lomalle tullessa juoksin heti auton pysähdettyä sillan yli. Vasta yöllä myöhään menin kotiin, jos en jäänyt yöksi.

Tuon jos saisin joskus omakseni, olisin valmis muuttamaan takaisin noin pohjoiseen.
Tuohon pihapiiriin liittyy suurin osa muistoistani peruskouluajalta ja sen jälkeenkin. Etenkin niistä parhaista. Se paikka on sama josta kerroin aikaisemmassa postauksessani.

Mummola on edelleen tuossa vieressä. Kävin kävelyllä rannassa ja teki oikeasti pahaa tietää, että tuonne ei ollut enään mitään asiaa. Ei ole ollut enään pariin vuoteen. Kaikki ne muistot ja tuoksut vyöry mieleen.

Eilen vietin vapaaillan Helsingissä. Rakkaan ystävän ja siskon kanssa. Biologisestihan me ei olla sukua, mutta henkinen side on sitäkin voimakkaampi. Lapsuuden paras ystävä ja edelleen yksi parhaista.
Ei ehkä nähdä usein, mutta voi luottaa että toinen on aina siellä jossain sua varten. Oli ihana ilta.
Pala kotia.

1711km

Seinäjoella meitä oli vastassa tunnelmallinen koti ihanine asukkaineen. Miehet pelas ja me kierrettiin kirppis ja uus hieno kirjasto. Kiitoksia kestityksestä! Harmittaa kun ei joka paikkaan nyt keretty, mutta onneksi myyrä-äidin kanssa nähtiin mukavan illanvieton merkeissä.
Vanha tv-taso toiseksi alimmassa kuvassa on mun, iso kiitos J:lle välikätenä olemisesta.

Nyt matkalla kotiin. Trippimittarissa 1711km. Taitaa 2000km ylittyä.
"Takapuolta siinä kyllä tarvittiin, ennen kuin kotiovi aukaistiin." Laulettiin kuoromatkalla linja-autossa jossain päin baltiaa varmaan kohta kymmenen vuotta sitten.

Tavara on kummasti lähes tuplaantunu, kiitos Keskisen, muutaman kirppisreissun ja mummoloiden tuliaisten. Mukana on taulupohjia, omenoita, nahkatilkkuja, lautasia, villaisia ja ihana punainen anorakki I:lle. Katotaas miten me mahdutaan autonvaihdon jälkeen istumaan viimeinen tunti omassa autossa ennen kotia. Reissumuistelmiin palailen myöhemmin uudelleen.

Nyt rupeen nautiskeleen päiväunien suomasta hiljaisuudesta ja ruskan väreistä ikkunoiden takana. Ja seuraavaa reissua suunnitellen... ♥

Ps. Haikeaa luopua tästä autosta taas kun tästä on tullut jo melkein omaa kotia "kodimpi". Viimeistään ensikesänä päästään taas tällä reissuun, mutta siihen on vielä pitkä aika.
Ensviikko meneekin kirppistavaroita lajitellen. Osa lähtee Fidalle ja osa viikonloppuna Myyrmäen kirppikselle jossa mulla on kummallekin päivälle pöytä.

Reissulaiset

Meiän perheelle reissuilu sopii ku nenä päähän. Kaikki tykkää ja on hyvällä päällä.
Pitäis vissiin ruveta kulkureiksi.
Ahdistaa kotiinpaluu ja pieni asunto. Trippimittari näyttää pitkästi toistatuhatta.

Hailuodon syysmyrsky

Torstaina haettiin kaveripariskunta kyytiin ja paineltiin myrskysäästä huolimatta Hailuotoon.
Horisontissa kun näkyi kirkas taivas joka näytti lähenevän. Näkyi siellä tosin myös entistä kurjempia pilviä.
Lauttamatkalla ei satanut, mutta meri tarjosi vettä senkin edestä. Pikkasen meinas jännittää..
Uskaltauduttiin osa porukasta kuitenkin ulos, mutta tuuli esti ylös kiipeämisen melkosen tehokkaasti. Meren mahti vetää nöyräksi ja ihailevaksi.

Salesta evästä ja grillipaikkakyselyjä. Saatiin matkaan kartta ja neuvot minne mennä. Autiotupa ei ollut ehkä ihan sitä mitä ajateltiin siltä illalta, mutta ei kyllä ollut se koiranilmakaan. Jäi maisemat näkemättä. Mutta olihan meillä mukavaa ja tunnelmallista. On se mukava paikka myräkässäkin.

Paluumatkan jälkeen vastarannalla oli kirkas tähtitaivas. Muualla ei näyttänyt sataneenkaan vaikka saaressa satoi kuin saavista kaatamalla. Hailuotoa kehutaan vähäsateiseksi, mutta me vissiin satuttiin just menee vuoden ainoan sadepäivän aikana sinne ;).

"Ootko kulkenut sä sadepilven alla, veden virratessa pitkin vaatteitas?

Ootko lyhentänyt matkaas laulamalla, onko laulu soinut eessäs, takanas?

Onko sulle tuttu ilo toveruuden, jota vaikeudet yhä voimistaa?

Ootko yhteistyöstä saanut innon uuden, joka sateessakin laulamaan sun saa?"

Mieli tekis jo takaisin.

Minä olen

Omakuva 2012
Syksyinen Hailuoto ja Marjaniemen ranta.

Mustat renkaat silmien alla kuvastaa hyvin tätä vuotta.
Meri tietynlaista vapautta.
Tuuli muutoksen tuulia.
Kuvan väritkin on mun lempivärejä.

"And I think to myself .....what a wonderful world."

Suku lukuina

"Joko ootte käyny mummun luona?"

Mietinpä tässä mummolla käydessä että miten noin pienestä ja hauraan näköisestä naisesta voikin olla lähtösin niin iso lauma sukua. Eihän se tosin oo synnyttäny ku 13 lasta ;) ei kaikkia siis.
Sillä on kaikkien merkkipäivät kalenterissa ja papereilla lueteltuina ja järjestyksessä. Perheittäin ja syntymäajoittain. Mummo muistaa kyllä ilmankin niitä hyvin.

Mummo on äiti, mummo ja isomummo.
13 lapsen äiti.
118 lapsen mummo. Nuorin niistä on neljä kuukautta. Omistan siis aika liudan serkkuja pelkästään äidin puolelta.
64 lapsen isomummo. Ja luku on tälläkin viikolla kasvanut. I:n jälkeen on syntynyt yli 10 lastenlastenlasta (I on 1,5 vuotta!).
Nuorin on vain parin päivän ikäinen ja vanhin täyttänyt 10 vuotta.



Toinen mummo on yrittäjämummo. Torimummo. Suomenkiertäjämummo. Reissumummo. Ihan eri kaliiperia kuin tuo toinen. "Meidän mummo on terästä, muut tulee perästä" runoiltiin joskus serkkutyttöjen kanssa synttärikorttiin. Läheisempi ja tutumpi mummo. Niinkuin koko suku.

Tämäkin mummo on äiti, mummo ja isomummo.
7 lapsen äiti.
36 lapsen mummo. Nuorin on reilun vuoden.
10 lapsen isomummo. Nuorin on alle vuoden. Pian syntyy yks lisää.

Aikamoinen suku. Ja aikamoiset mummot!

Syysreissu Hailuodon marjaniemeen

Kävelin Marjaniemen kärkeen jossa aallot murtuivat kivikkoon. Ääni muistutti ukkosta ja ehkä vähän pelottikin se kaikki voima. Aallokko oli korkea ja vesi oli yltänyt välillä polullekin. Viime kerrasta oli aikaa.
Meri oli vaahtopäitä täynnä. Kuvasin niitä monia mutta tänne valitsin pienimmän. Olisinpa osannut vangita kuvaan meren levottomuuden. Ja ollut lähempänä kalastusalusta joka keikkui laineilla.

Voisin muuttaa hetkeksi tuonne pieneen mökkiin. Eleltäis yksinkertaista onnellista elämää luonnon ehdoilla. Kuvaisin ja tehtäis pitkiä luontoretkiä. Kirjoittaisin, maalaisin. Oltais vain ja tuuli kuljettais meidän naurua eteenpäin. Heittäisin keppiä koiralle. (T. haaveilija)

Tuota olin kaivannut aina kun halusin merelle. Sitä että on aavaa ja horisontti pitkällä.
Ei saaria tai mitään edessä. Tilaa.
Silmänkantamattomiin merta ja karua rantaa. Tunnetta että olisi maailman laidalla. Meri loputon.
Tuonne palaan talvella. Ja keväällä. Ja kesällä.

Mieli puhdistunut ja rentoutunut.